Rakkaat phuksit - tai oikeastaan ei enää phuksit, vaan pian teekkarit. Tää vuosi on ollu kyllä aika huikee! Tuntuu, etten oo aina ihan pysynyt perässä, kun aika on kulunu niin nopeasti. Oon saanut tän vuoden aikana kasvattaa teistä teekkareita ja samalla kasvaa itse. Tää vuosi ja te on antanut mulle niin paljon!

Vaikka me ollaan tunnettu vasta elokuun lopusta asti, mun valmistautuminen teidän tuloon alkoi jo tammikuussa. Ja voin kertoa, että oli ihan mieletön fiilis, kun pääsi vihdoin näkemään teidät Varaslähdössä! Mua ei oo ehkä ikinä jännittänyt niin paljon kuin silloin, kun puhuin teille ensimmäistä kertaa Amfilla. Muutenkin tää vuosi on ollut täynnä tunteita. Oon saanut nauraa ja itkeä, mutta päällimmäisenä tunteena on ylpeys teistä ja haikeus siitä, että tää on pian ohi.

Vaikka sanonkin, että tää on ohi, ei se oo minkään loppu, vaan teidän teekkariuden alku. Te ootte upeita tyyppejä, jotka on yllättänyt mut monta kertaa ideoillaan, luovuudellaan ja taitavuudellaan. Jatkakaa teekkariuteen samalla innolla ja uteliasuudella, sillä on teille vielä paljon tarjottavaa! Tarttukaa tilaisuuksiin ja kurkottakaa korkealle. Älkää tavoitelko täydellisyyttä, vaan kokeilkaa rohkeasti uutta pelkäämättä epäonnistumisia, sillä tää yhteisö on kasvamista varten. Aina välillä saa ihan luvan kanssa mennä vähän hölmöksi.

Pitäkää kiinni vuosikurssistanne ja Athenesta. Teille on aina paikka Olkkarilla. Jatkakaa tutustumista toisiinne, kiltaan ja muihin kiltalaisiin. Ei oo enää pitkä aika siihen, kun te ootte niitä, jotka tutustuttaa uudet phuksit athenelaisuuteen. Välittäkää teidän ympärillä olevista ihmisistä, sillä ne on (ainakin mun mielestä) arvokkainta, mitä voitte saada.

Kiitos, että ootte olleet mun phukseja. Ootte mahtavia tyyppejä ja tehny niin hienoja juttuja! Ottakaa kaikki irti opiskeluvuosista. Eniten kaduttaa elämätön elämä ja se elämä on nyt, tehkää siitä just teidän näköistä.

Vaikka mua ei ehkä syksyllä näykkään niin paljon Olkkarilla ja saan kunnian ottaa vastaan kaikki uudet fuksit - ootte te aina just mun omat phuksit. Kertokaa kuulumisia, kun nähdään, pyytäkää lounaalle, jätskille tai jatkoille. Ootte kaikki mulle tärkeitä ja teidän kertomat jutut arvokkaita. Ja vaikka torwi hiljenee, niin te pärjäätte jo ilmankin! Phuksiboksi on teille aina auki ja saa mulle tietysti laittaa viestiäkin.

Mutta nyt tän, tavalliseen tapaan pitkän ja sekavan sepustuksen päätteeksi:

Hurjan paljon onnea ja hauskaa Wappua!! Ootte kultaa <3

Rakkaudella

Kipparinne,

Martsu