12. Kevätruno

Ensimmäisenä juhlanamme, kun laulan

jälleen kuin mimosaa nousevaa valaistun

mistä livahtanut kanssasi oon   ja mihin tullut aika ois?

hypin yhdessä Ullanlinnanmäen keväisyydessä

valkolakkiset painavat päähän...


mutta sinut mä uskomattoman kohotan maljan

kohotan maljan innovatiivisemmin kuin tänäkään Wappuna

mutta Athenen puu liikaa kilisee

se vain kilisee ja kilisee enkä tiedä, kuinka sinua sekoitetaan.


täällä huuto

säikähdyttävä huominen tuleva sinä loistaen herää

tuoksuvainen virkeys niemen ylle

jännitys lepää,

keskiyö mulla ja sulla...


ennen kesää

tietäen riehumaan

merivesi Wappuyönä tuulessa; hempeä, värikkäämpi krapula


perhonen !


runokone.com