Rakkaat phuksit,

Tai ettehän te oikeastaan enää phukseja ole, vaan aivan pian lakin saatuanne uusia teekkareita. Kun 1,5 vuotta sitten tultiin valituksi vaalikokouksessa uusiks kippariksi ei kumpikaan todellakaan hahmotettu millainen tunteiden vuoristorata seuraava vuosi tulisi olemaan. Vaikka me saatiin tietää teidät phuksit vasta elokuun alussa, alkoi valmistautuminen teidän saapumiseen jo alkuvuodesta. Phuksiopasta tehdessä ja orientaatioviikkoa suunnitellessa ei osattu vielä kuvitellakkaan, millanen vuosi teidän kanssa tästä olisi tulossa.

Ja sitten te saavuitte Varaslähtöön valtavana jännittyneenä joukkona. Meitäki jännitti oikeesti tosi paljon, mutta nopeesti se jännitys vaihtu innostukseen. Ei kumpikaan muisteta juuri ollenkaan mitä teille siellä Amfilla ollessa sanottiin, mä muistan lähinnä unohtaneeni osan puheesta ja kiirehtineeni Elisan vuoroon sanomalla "Ja nyt Elisa jatkaa tästä" ja mä taas muistan ainoastaan Lotan sanoneen kesätekemisekseen kandin droppaamisen. Noh, nopeasti orientaatioviikolla ja myöhemmin syksyllä huomattiin että lähinnä jälkimmäisen muistaa moni teistäkin :D Varaslähdöstä tuntuu nyt jo olevan ikuisuus, mutta tullaan varmasti vielä tulevaisuudessa muistelemaan sitä epätodellista fiilistä kaiken oikeasti kunnolla startatessa.

Syksyn ja kevään mittaan on ollu aivan ihanaa päästä tutustumaan teihin paremmin. On ollut upeaa nähdä miten ootte integroitunut muuhun kiltaan ja ottaneet Olkkarin omaksenne. Ja vaikka säät ei oo aina suosinut ja haalareiden kanssa on ollut haasteita, ootte saapuneet sankoin joukoin paikoille tapahtumasta riippumatta, mikä on tuntunut erityisen arvokkaalta ja tärkeältä. Syksyltä on jäänyt erityisen kirkkaasti mieleen vujuspeksi – vaikka sitä katsellessa välissä ei tiennyt itkeäkkö vai nauraakko, onneksi kaikki haalarisekoilunkin suhteen kääntyi parhain päin, ja me ainakin opittiin, ettei näitä juttuja tarvitse ottaa ihan liian vakavasti.

Vuoteen on mahtunut monenlaisia tunteita, itkua ja stressiä mutta myös paljon naurua ja onnellisuutta. Tällä hetkellä päällimmäisenä tunteena on haikeus siitä, että tää on pian ohi, mutta myös ylpeys teistä – on ollut etuoikeus saada kasvattaa teistä teekkareita ja samalla kasvaa itse. Ja vaikka nyt päällimmäisenä on haikeus loppumisesta niin eihän tää ole mikään loppu vaan oikeastaan uuden alku – teidän teekkariuden alku. Te ootte kaikki aivan upeita tyyppejä innokkuudellanne ja avoimuudellanne, jatkakaa samaa teekkariuteen tutustuessa!

Arvokkainta tässä koko hommassa on tää yhteisö. Pitäkää kiinni teidän vuosikurssista ja näistä ympärillänne olevista ihmisistä. Muistakaa, että teille on aina paikka Olkkarilla ja Athenella ja jatkakaa rohkeasti uuteen tutustumista sekä Athene-yhteisössä että Otaniemessä. Älkää pelätkö epäonnistua vaan muistakaa, että teekkarius on myös pilkettä silmäkulmassa – aina välillä saa ihan luvan kanssa mennä hölmöksi. Ottakaa ilo irti ajastanne Otaniemessä, koska eniten elämässä kaduttaa ne tekemättä jätetyt asiat.

Kiitos, että ootte ollut meidän phukseja. Ja vaikka nyt teidän phuksius saapuu päätökseensä, tuutte aina olemaan meille just meidän phuksit. Vaikka nyt torwi hiljenee eikä välttämättä meitä molempia näy enää yhtä paljon tulkaa juttelemaan, meitä oikeesti aidosti kiinnostaa myös jatkossa miten teillä menee. Pyytäkää vaikka lounaalle tai mukaan jatkoille, laittakaa viestiä tai terkkuja tai kuulumisia phuksiboksiin – se pysyy teille aina auki.

Lopuksi tärkein: aivan hurjasti onnea teille jokaiselle ja hauskaa Wappua! Nautitaan näistä hetkistä yhdessä ja nähdään tänään myös illalla Alvarilla hymnissä❤️‍🔥

Rakkaudella<3

Kipparinne