Ja kuravettä päälle!

Huhtikuu alkoi aprillipäivän jäynällä, jonka ääressä monelle maistui kuravesi. Kaikkien harmiksi Wappukukkaa ei kuitenkaan oikeasti julkaista nyt paperisena lehtenä.

Kuten tavallista, odotusta vauhdittamaan Kukan toimitus on kuratoinut joka päivälle hauskaa viihdykettä, joista osa on vielä mysteeri myös toimitukselle.

Tämä Wappu on erityinen. Se on monelle vuosikurssille ensimmäinen ”normaali” Wappu, vaikka normaali onkin menettänyt merkityksensä näiden parin viime vuoden aikana voisin sanoa että tässä päästään aika lähelle normaalia. Hei vain live-Wappu, hauska tutustua. Myös allekirjoittaneen koronaphuksin ensimmäinen kunnollinen Wappu opiskelijana on alkamassa, ja jotkin perinteet ovat varmasti vielä pimennossa. Tällä hetkellä on varmasti myös ainutlaatuinen tilaisuus luoda uutta. Jotkut perinteet ovat voineet tippua vanhojen ja uusien aktiivien väliin ja erilaiset rajoitukset ovat antaneet luovuudelle tilaa kun tapahtumien formaattia on pitänyt pivotoida moneen kertaan. Ennen kaikkea nyt on hyvä väli lähteä kokemaan uudet ja vanhat perinteet, sekä kertaluontoiset kekkerit. Elää ja tuntea se tunne.

Fiilikset ovat jännittyneet ja odottavat! Kun vuonna 2018 olin Dipolin Wapussa ensimmäistä kertaa en saanut muiden mukana painaa päähäni tupsulakkia. Tänä vuonna saan sen tehdä enkä ensimmäistä kertaa. Dipolin varmaan skippaan, katsotaan vielä. Tuntuu että kaksi kertaa oli riittävästi. Ensimmäistä edeltäneet etkot läheisessä soluasunnossa Prodekolaisten kanssa päättyivät valtoimesti vuotavaan haavaan otsassa(ei onneksi minun) ja silloin vielä ajattelin, ettei minusta teekkaria tule. Tuli kuitenkin ja ihana että tuli. Onko Wappu teekkarin elämän parasta aikaa? Se nähdään pian.

Simaa, munkkeja, monia valvottavia tunteja.

Tästä se alkaa.