Oi Oodi.
Tulen aina muistamaan ensimmäiset hetkemme.
Kun pääsin kirjautumaan sisääsi uunituoreilla tunnuksilla.
Ilmoittautumaan läsnäolevaksi lukukaudelle, niin kuin sinä olet ollut minulle läsnä, ensimmäisestä päivästä lähtien.
Ilmoittautumaan ensimmäisille kursseille. Minua jännitti, mutta sain sinusta turvaa.
HOPS:ia en päässyt kanssasi tekemään. Olin liian myöhässä. Mutta et välittänyt.
Rakastit minua silti.

Oi Oodi!
Kullankeltainen välähdys silmäkulmassa avatessani uuden välilehden, vain sinua varten.
Tuttu tummansininen, kun aukeat silmieni eteen.
Kurssin arvosanat eivät ole vielä tulleet. Se ei ole sinun vikasi.
Olen käynyt tarkistamassa joka päivä. Luulen, että todellinen syy ei ole arvosanat.
Todellinen syy on ikävä.
Ikävöin sinua valmiiksi, vaikka en ole sinua vielä menettänyt.

Viivyn vielä hetken.
Kysyn, kuinka monta noppaa olen suorittanut. Oikeasti tiesin jo.
Kysyn, mille kursseille olen ilmoittautunut. Oikeasti tiesin jo.
Tilaan suoritusotteen, vaikka en sitä tarvitse.
Huokaisen, ja tuijotan vielä tovin etusivua.
Toivon, että tiedät, kuinka kovasti jään sinua kaipaamaan.

Oi Oodi.
En tule koskaan unohtamaan sinua.